Onnenähkyinen suomalaisuus leviää maailmalle?

Maailmalla oppii monta ihmeellistä asiaa kuten, että suomalainen, hiljainen aamubussi on luksusta, kreikkalainen kylätaverna on suomalaisen ”essonbaarin” vastine ja, että italialaiset eläkepapat potkaisevat päivän käyntiin ”caffè corretolla”, espressolla jossa on loraus grappaa eli pontikkaa. Emme me suomalaiset noin – heti aamusta – paitsi Tallinnan laivalla.

Helsingin Sanomissa oli juttu (Ulkomaat, A24 / su.11.03.2018) , jossa meitä ohjattiin ”paremmille tavoille”. Tällä kertaa esimerkkimaana oli Britannia, tuo kaiken hyvän käytöksen alkumaa. Englanniksi pitää sanoa: ”May I please have a white coffee”. Siis tuo tärkeä please-sana, jolle ei suomen kielessä ole sujuvaa vastinetta. Siksi saatamme sortua tokaisemaan: ”Yksi kahvi maidolla”. Niin sivistymätöntä, siis niin…

Jo aikaa sitten tilasin lontoolaisessa pubissa pienen lager-oluen. Kun olin sanonut viisi kertaa ”one small lager” eikä mitään tapahtunut, aloin hermostua. Sitten kyyppi, nuori tyyppi, nojasi tiskiin, katsoi silmiin ja sanoi ”please”. Sain oluen – ja opin.

Hollantilainen ystäväni kertoi Suomeen töihin tulleesta englantilaisesta, joka oli manaillut: ”Mitä hittoa teen noiden suomalaisten kanssa? Ne tuijottavat vain kenkiään kun pitäisi keskustella”. Tosi juttu.  Ajat ovat muuttuneet. Seurasin kuinka pääministeri Sipilä kohdatessaan herra Junckerin – siellä EU:n ytimessä – taipui halaukseen ja poskipusuun. Sipilä! Kehonkieli kertoi, että mieluummin mies olisi halannut kempeleläistä petäjää. Se luontevuus! Onko pakko jos ei haluu? Halaukset tuntuvat hyvältä vain aidosti tehtynä. Pitääkö meidän taipua kaikkeen kaikessa? 

Saksalaiset matkailijat valloittivat 1960 ja -70-luvuilla takapajuista maatamme omilla eväillä täytetyillä VW-Klein-busseillaan ja telttailivat missä halusivat. Uuden matkailuaallon aloittivat brittiläiset jouluturistit ja nyt aasialaiset ovat löytäneet Lapin eksotiikan. Suomi on taas kartalla.

Mistä turistit nauttivat Suomessa? Räiskyvästä nuotiotulesta, nokipannukahvista, yöunista "lumijurtissa", hurtista huumorista ja aidosta elämästä – ennen muuta hiljaisuudesta. Nii-in, hil-jai-suu-desta. Olemmeko turhaan treenanneet poskisuudelmia ja turhan kälättämistä eli ”smooltookkia”. Olisiko meillä opetettavaa maailmalle? Jos suuntaus on, mikä se on nyt Lapissa, vastaus voisi olla: Kyllä.

Kuulemani mukaan tuleva turistivillitys on mökkimatka Saimaan saareen, jossa maailmankansalaisille opetetaan oikean ja aidon elämän alkeita. Turistit viedään tervatulla soutuveneellä saareen (puhelimet, läppärit ym. turhuudet on kerätty pois), jossa he pilkkovat ensin saunapuut ja kantavat veden saunaan. Tuli kiukaan alle syttyy tuohuksella tai tervaskiehisillä, sitten poiketaan koivikkoon sitomaan vastat eli vihdat. Istutaan ja juodaan kaljaa.

Saunan lämmetessä paistetaan makkaraa, juodaan kaljaa kera Kossu- naukun, läimitään hyttysiä, mennään saunaa ja käydään uimassa. Saunotaan taas, vaihteeksi makkaraa, kaljaa ja Kossua. Läimitään ja painitaan. Ilta huipentuu siihen, että istutaan kuistilla olutpullo käden ulottuvilla ja tuijotetaan kaihoisasti hämärtyvälle, peilityynelle järvenselälle onnesta ähkien – aina aamuun asti. Järven hämyssä huutelee kuikka kaihoisasti.

Muutaman retriittipäivän jälkeen turistit soudetaan maihin. Kaikki ovat onnellisia. He vannovat rakastavansa Suomea ja palavaansa uudelleen sekä levittävänsä maailmalle suomaista elämänfilosofiaa – hiljaisuutta. He ovat vihdoin löytäneet maan, jossa on turha turista joutavia, kun pienemmilläkin puheilla pärjäilee.

jussiosmola
Sitoutumaton Vantaa

Se on jo varma enne kesästä ...
- kun aurinko nousee talvipesästä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu