Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Voiko yksityinen sairaala tehdä turhia hoitoja - yhteiskunnan piikkiin?

Tämä on tositarina yksilön tragediasta, joka laajenee terveyspoliittiseksi kysymykseksi: Onko valinnanvapauskokeilussa potilaan mentävä porsaanreikiä, joilla voi rahastaa? Julkaisuun on asianomaisen lupa.

Kevättalvella 2017 Pena (nimi muutettu), 68 v. teki kuntosalilla tutun setin, päälle kylmäallas ja höyrysauna. Huomenissa hän ryhtyi tietokoneella työhön, jolla oli kiire. Työn edetessä alkoi tuntua jomotusta rinnan alueella. Hartiat? Närästystä? Vettä ja jogurttia - ei apua. Ilkeä kipu rauhoittui levossa. Terveyskeskuksen lepo EKG oli normaali. Pena tarkkaili tilannetta ja lähti kuukauden päästä Lappiin, reippaat 30 km:n lenkit ja vastamäet sujuivat ongelmitta, ei kipuja.

Tuli asia omalääkärille. Empien Pena otti puheeksi, "kun oli tuo rintakipu ja on aika erikoinen sairaus- ja hoitotausta (*), että voisiko lisätutkimuksiin". Lääkäri oli hiljaa, nousi, ohjasi potilaansa ovelle todeten - "ehkä voimme järjestää rasitustestin". Asia jäi auki. Vuorovaikutus ko. lääkärin kanssa oli ollut jännitteistä, nyt Pena oli ymmällä. Terveyskeskus vaihtui.

((*) Penan sairaus ja hoitotaustaa, jolla on merkitystä asiakokonaisuudelle: Mm.1995 raju niveltulehdus, hoito kuukausia. Vuoden päästä sydän "muljahteli". Työpaikkalääkäri totesi EKG:n olevan OK. Kun Pena oli ovella, lääkäri kutsui; "hei tuus takas" ja lähetti Meilahteen, jossa EKG oli taas OK. Kun Pena oli eteisessä, hoitaja tuli ja vei miehen takaisin ja sisään sairaalaan (rytmiongelma piiloutui jotenkin EKG-käyrän kuvioon). Puhuttiin tahdistimesta. "On ollut huolia, liikaa töitä, lepo unohtunut, alkoholiakin... ehkä siksi pätkii", Pena yritti, lääkärit eivät innostuneet selityksistä. Laitettiin tahdistin, joka todettiin pian turhaksi. "Antoiko niveltulehdus syyn hätiköidylle, helpolle diagnoosille tuhoutuneesta sydämen sinushermosta?" Tahdistin poistettiin, johdot jäivät. 2011 tulehdus ja keuhkokuume (CRP 385). Infektoituneiden tahdistinjohtojen poisto viimeisteltiin avoleikkauksella. Pena toipui täysin ja kesti edelleen kovaakin rasitusta. Tämä ei kiinnostanut omalääkäriä - eikä myöhemmin kardiologia.)

Rintakipu vaivasi mieltä ja Pena sai ajan yksityisen suuren sairaalaketjun kardiologille. Näin hän luuli. Tosiasiassa keikkalääkäri piti yksityistä vastaanottoa ko. sairaalan tiloissa (näin hän sai suuren sairaalan maine-edun, eikä sairaala ole vastuussa lääkärin tekemisistä). Asiat etenivät vauhdilla: Yhdellä mittauksella tohtori totesi verenpainetaudin ja määräsi lääkityksen, juuri juodulla kahvilla, kilometrin reippaalla kävelyllä ja tilannejännityksellä ei kuulemma ollut vaikutusta. Lääkäri ehdotti varjoainekuvausta yksityisessä sairaalassa - jolle työskenteli - korostaen, että maksu on sama kuin julkisella puolella. Oukei ajatteli Pena, ihmetteli tosin miksi kutsussa kehotettiin valmistautumaan yöpymiseen, vaikka kyse oli vain varjoainekuvauksesta.

Sairaalassa Pena sai tuhdisti rauhoittavia ja pääsi kolme tuntia odotettuaan "lauteille". Heti varjoainekuvauksen jälkeen lääkäri näytti monitorikuvaa; suoralla suonenosalla oli kaksi alkavaa ja kolmas isompi tukkeutuma (tukkeuman prosenttia ei kerrottu). Yllättäen lääkäri kysyi: "Tehdäänkö pallolaajennus nyt vai myöhemmin?" Rauhoittavien vaikutuksen alaisena ja tilanteesta shokissa Pena vastasi, NYT. Muuta lääkäri ei puhunut, ei mitään kokonaisvaltaista keskustelua potilaan terveydestä, elämäntavoista, suunnitelmista.

Kului aikaa ja posti toikin omalääkärin lähetteen. Pena meni, vaikka rasitustesti tehdään ennen laajennusta. Testiä tehnyt lääkäri totesi: "Usein pallolaajennuksesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä." Pena ymmärsi oitis: Pallolaajennus ei olekaan harmiton ja että lääkäreiden asenne pallolaajennukseen vaihtelee. Hän ymmärsi myös: "Jos olisin saanut hiukan aikaa ja tietoa, en olisi suostunut laajennukseen, koska siihen ei ollut akuuttia tarvetta", Pena sanoo nyt ja kysyy: "Onko rauhoittavien lääkkeiden alaisena oleva potilas oikea henkilö päättämään milloin operaatio tehdään?" Pena hankki tietoa ja tapasi lääkäreitä. Pallolaajennuksen tekemistä ilman keskusteluja potilaan kanssa, kokonaiskunnon kartoitusta ja keskusteluja kaikista vaihtoehdoista jne. ihmeteltiin. Ilmeni epäilyjä, ettei laki potilaan oikeuksista olisi toteutunut. Oliko lääkärin tapa sälyttää ratkaisu potilaalle kriittisellä hetkellä tehdyllä kysymyksellä - "tehdäänkö toimenpide nyt vai myöhemmin?" - riittävä potilaan oikeuksien kannalta?

Kuinka yksityissairaalan hoito muuttui julkisenpuolen hoidoksi? Penaa hoitanut lääkäri työskenteli sekä ulkopaikkakuntalaiselle sairaanhoitopiirille, että ko. sairaanhoitopiirin omistamalle yksityiselle sairaalalle, jossa Penan laajennus tehtiin, ja joka tuolloin voimakkaasti mainostaen pyrki vallinnanvapauskokeilun avaamille uusille markkinoille. Pena siis hoidettiin yksityisessä sairaalassa, jonka laskutus kierrätettiin ko. sairaalan omistavan ulkopaikkakuntalaisen sairaanhoitopiirin kautta. Tuolla kierrätyksellä yksityinen hoito muuttui julkisenpuolen tekemäksi, vaikka Pena ei ollut missään tekemisissä julkisen sairaanhoidon kanssa. Penalle "lysti" maksoi 78 euroa, mutta todellinen lasku (n.4200 euroa) on aikanaan tullut Penan sairaanhoitopiirin ja kotikunnan maksettavaksi. Penan kotikunta siis joutui maksamaan laskun hoidosta, jonka kulkuun tai tarpeellisuuteen he eivät ole voineet vaikuttaa ja jonka yksityiskohdista he eivät ole tietoisia. Haluaisitko sinä maksaa laskun työstä, jonka joku on tehnyt jossain ja jonka yksityiskohdista et tiedä mitään?

Monet saavat avun pallolaajennuksesta ja yleensä potilaiden kunto paranee huomattavasti. Syystä tai toisesta Pena kokee, ettei hänen kuntonsa kohentunut, päinvastoin. Pena onkin on pettynyt monesta syystä. Kaiken kokemansa jälkeen hän olisi halunnut, että elämälle tärkeä operaatio tehdään vasta, kun se on välttämätön, että siitä neuvotellaan potilaan kanssa, kerrotaan toimenpiteen edut ja haitat sekä kartoitetaan kaikki mahdollisuudet niin, ettei jossittelulle jää mitään sijaa. Pena on mm. kärsinyt kolesterolilääkkeiden pahoista sivuvaikutuksista.

Pena olisi halunnut kokeilla luomuhoitoja: jo terveiden elämäntapojen tarkentamista, liikuntaa. Motivaatio olisi ollut kova ja samalla olisi säästynyt yhteiskunnan varoja. Nyt tuo mahdollisuus vietiin. Hän uskoo, että olisi pärjännyt ehkä loppuelämänsä ilman laajennusta. Pallolaajennusta seuraa usein ohitusleikkaus. Tahdistinjohtojen vuoksi jo avoleikatulle Penalle uusi leikkaus on kauhistus. Siksi jokainen vuosi ilman laajennusta olisi ollut voitto. "Kardiologi toimi kuin puhelinmyyjä: menin varjoainekuvaukseen, mutta minulle myytiin pallolaajennus. Palautusoikeutta tässä kaupassa ei ole."

 

Epilogi: Tammikuussa 2018 Pena katsoi TV 1:n iltauutisia, jossa kerrottiin, että Sosiaali- ja terveysministeriö on evännyt häntä hoitaneelta, Uudenmaan ulkopuolisen sairaanhoitopiirin omistamalta yksityiseltä sairaalalta valinnanvapaushoidot (käytännössä varjoainekuvausten ja pallolaajennusten tekemisen). Insertissä haastateltu sairaalan johtaja oli silminnähden hämmästynyt päätöksestä ja syytti ettei ministeriö ollut kysynyt heidän kantaa. Penalle heräsi kysymys: Mistä tässä kaikessa on kysymys? Eihän ministeriö tee noin voimakkaita päätöksiä kevyin perustein.

Sitten hän löysi netistä uutisen, jossa selvitettiin asiaa: YLE Uutiset 25.1.2018 klo 16:14: Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut, että N sairaanhoitopiirin konserniin kuuluva X Sairaala ei voi toimia Helsingissä kunnallisena sairaalana. Ministeriön mielestä ko. sairaala ei voi hoitaa valinnanvapauspotilaita, koska se sijaitsee N sairaanhoitopiirin ulkopuolella. (Nimien poisto kirjoittajan.)

Ylen Uutisessa mainitaan myös: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri perää N sairaanhoitopiiriltä oikeusteitse valinnanvapauspotilaiden hoitotietoja. HUS on valittanut tietopyyntöjen epäämisestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.

(HUS siis perää oikeusteitse valinnanvapauspotilaiden hoitotietoja samalta N sairaanhoitopiiriltä, joka omistaa sairaalan, jossa Penan palolaajennus tehtiin.)

Pena pohtiikin: Miksi potilastietoja on perättävä oikeusteitse? Eivätkö ne kestä ulkopuolista tarkastelua? Onko salattavaa? Onko hän osa suurempaa ongelmaa? 

Kun potilas suostuu varjoainekuvauksen jatkoksi tehtävään pallolaajennukseen - yksityinen sairaala tienaa (n. 15 minuutissa) yli kolme kertaa enemmän kuin pelkällä varjoainekuvauksella - ja jutun esimerkin kaltaista laskun kierrätystä käyttäen - yhteiskunta maksaa viulut.

Varjoainekuvaus: n. 1300,00 euroa / Pallolaajennus + 1 yö: : n. 4200,00 euroa.

Penan kiinnostuksen hoitoprosessiinsa herätti (tosin liian myöhään) lääkärin "suurpiirteisyys" jo verenpaineen toteamisessa, oman sairaus- ja hoitotaustan jättäminen huomiotta, hyvä kunto, halu itsehoitoon - vahvistusta hän sai ulkopuolisten lääkäreiden lausunnoista.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Tottakai voi ja varmasti tekeekin . Noin 5 vuotta sitten kävin yksityisel hammaa reikiä paikkaa . Niitä yksityinen Virolainen hammaslääkäri Vantaal löysikin ennätysmäärän .

Sitten hammaslääkäri rupes junttaamaan ajatusta minulle jotta vuoden sisään minun pitäis korottaa kaikki hampaat posliinilla tai muuten olisi myöhäistä . Hänellä klinikka Tallinnassa tekisi sen 5000-8000€ hintaan sopivasti .

Kunnallisessa käynyt sen jälkeen eikä he oo kummempaa vikaa löytäneet hampaista .

Ai että mikä herkku yksinäinen naivi dementoitunut vanhus jolla miljoona euroa tilil . On yksityisel "hoitaa" kuntoon :). Lääkärilhän on tulos Tulospalkkaus ..

Pekka Pylkkönen

Kaverini on hammaslääkäri julkisella. Hän poisti väärän hampaan ja sai siitä sekä palkan että toimenpidepalkkion. Myöhemmin hän poisti oikean hampaan ja sai siitäkin sekä palkan että toimenpidepalkkion. On se jännä.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Tulemme näkemään tällaista todellisuutta yhä enemmän soteuudistuksen myötä.

Toimituksen poiminnat