Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Sun, 27 Aug 2017 16:44:29 +0300 fi Murheellisten kuvien näyttely http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241964-murheellisten-kuvien-nayttely <p>Helsingissä, Sanomatalon alakerrassa, on esillä<strong> World Press Photo 2017</strong> - näyttely &ndash; lehtikuvien parhaimmistoa maailmalta. Heti ensimmäisestä kuvasta lähtien käy selväksi, mistä näyttelyssä on kyse; kuvat kertovat tästä ajasta &ndash; eikä se ole kaunista katsottavaa. Näyttelyn kuvista tulee murheellinen olo: Näinkö synkässä ja verisen väkivallan maailmassa elämme?</p><p>Näyttelyä voisi hyvin luonnehtia poikkeuksellisen yksipuoliseksi ja samalla rehelliseksi. Se kertoo surullisen totuuden ajastamme, joka ainakin näyttelyn kuvien perusteella on tällä hetkellä &quot;yksipuolinen&rdquo;; sotaa, sotaa ja sotaa, terrorismia, terrorismia &hellip; Lähi-itää, Aleppoa, Mosulia, verta, ruumiita, itkua, kärsimystä, kuvissa on hyvin vähän edes toivoa. Tähänkö on tultu?</p><p>Laajan näyttelyn kuvien enemmistö kertoi ihmisen julmuudesta, niin itseään kuin luontoa ja eläimiä kohtaan. Näyttelyn harvat iloiset ja toivoa herättävät kuvat tulevat kuitenkin eläinten maailmasta: Aiemmin uhanalaiset panda-karhut luokitellaan nyt &rdquo;vain&rdquo; vaarantuneeksi lajiksi. Tosin tahtomattaan söpöt pandat ovat joutuneet Kiinan &rdquo;panda-karhu-politiikan&rdquo; pelinappuloiksi. Ikään kuin pakollisena, &rdquo;päälle liimatun tuntuisesti&rdquo;, katsojia hauskuttamaan on valittu muutama hassu urheilukuva. Näistä &rdquo;paras&rdquo; kuvaa kuinka ranskalainen <strong>Goél Monfils </strong>syöksyy pallonperää Australian avoimessa tennisturnauksessa.</p><p>Näyttelyssä ainoana suomalaisena on mukana<strong> Markus Jokela</strong> Nebraskan Table Rockin (USA) pienessä maaseutuyhteisössä kuvaamallaan reportaasilla. Kuvasarja on hyvä, mutta sekään ei kerro Amerikan suuruudesta, vaan on hengeltään hämmentynyt, jopa alistunut: Kuvien ihmiset ovat kuin hukassa, ihmetellen: Miten tässä näin kävi?</p><p>Näyttely on vaikuttava kokemus, suomalaisille, juuri nyt. Se kertoo ihmisen raakuudesta ja sodista, joihin meillä ei ole &ndash; uskallanko sanoa &ndash; osaa eikä arpaa. Ja kuitenkin meidät on pakotettu mukaan tuohon hulluuteen. Olemme jopa joutuneet antamaan ensimmäiset uhrit aikamme synkimmälle murhenäytelmälle, joka riehuu Lähi-idässä ja Afrikassa. Edes maailman parhaat lehtikuvat eivät kykene kertomaan koko totuutta raakuuksista joita &ndash; juuri nyt, tällä hetkellä, tuossa ei niin kaukana &ndash; ihmiset joutuvat kärsimään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingissä, Sanomatalon alakerrassa, on esillä World Press Photo 2017 - näyttely – lehtikuvien parhaimmistoa maailmalta. Heti ensimmäisestä kuvasta lähtien käy selväksi, mistä näyttelyssä on kyse; kuvat kertovat tästä ajasta – eikä se ole kaunista katsottavaa. Näyttelyn kuvista tulee murheellinen olo: Näinkö synkässä ja verisen väkivallan maailmassa elämme?

Näyttelyä voisi hyvin luonnehtia poikkeuksellisen yksipuoliseksi ja samalla rehelliseksi. Se kertoo surullisen totuuden ajastamme, joka ainakin näyttelyn kuvien perusteella on tällä hetkellä "yksipuolinen”; sotaa, sotaa ja sotaa, terrorismia, terrorismia … Lähi-itää, Aleppoa, Mosulia, verta, ruumiita, itkua, kärsimystä, kuvissa on hyvin vähän edes toivoa. Tähänkö on tultu?

Laajan näyttelyn kuvien enemmistö kertoi ihmisen julmuudesta, niin itseään kuin luontoa ja eläimiä kohtaan. Näyttelyn harvat iloiset ja toivoa herättävät kuvat tulevat kuitenkin eläinten maailmasta: Aiemmin uhanalaiset panda-karhut luokitellaan nyt ”vain” vaarantuneeksi lajiksi. Tosin tahtomattaan söpöt pandat ovat joutuneet Kiinan ”panda-karhu-politiikan” pelinappuloiksi. Ikään kuin pakollisena, ”päälle liimatun tuntuisesti”, katsojia hauskuttamaan on valittu muutama hassu urheilukuva. Näistä ”paras” kuvaa kuinka ranskalainen Goél Monfils syöksyy pallonperää Australian avoimessa tennisturnauksessa.

Näyttelyssä ainoana suomalaisena on mukana Markus Jokela Nebraskan Table Rockin (USA) pienessä maaseutuyhteisössä kuvaamallaan reportaasilla. Kuvasarja on hyvä, mutta sekään ei kerro Amerikan suuruudesta, vaan on hengeltään hämmentynyt, jopa alistunut: Kuvien ihmiset ovat kuin hukassa, ihmetellen: Miten tässä näin kävi?

Näyttely on vaikuttava kokemus, suomalaisille, juuri nyt. Se kertoo ihmisen raakuudesta ja sodista, joihin meillä ei ole – uskallanko sanoa – osaa eikä arpaa. Ja kuitenkin meidät on pakotettu mukaan tuohon hulluuteen. Olemme jopa joutuneet antamaan ensimmäiset uhrit aikamme synkimmälle murhenäytelmälle, joka riehuu Lähi-idässä ja Afrikassa. Edes maailman parhaat lehtikuvat eivät kykene kertomaan koko totuutta raakuuksista joita – juuri nyt, tällä hetkellä, tuossa ei niin kaukana – ihmiset joutuvat kärsimään.

]]>
0 http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241964-murheellisten-kuvien-nayttely#comments kulttuuri Valokuvaus Sun, 27 Aug 2017 13:44:29 +0000 Matti Jussi Korhonen http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241964-murheellisten-kuvien-nayttely
Jyt-Ky ja Sät-Ky tappelevat http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239585-jyt-ky-ja-sat-ky-tappelevat <p>Perussuomalaisten uuden johtajan huumassa, katse taaksepäin. Oli vuosi 2011, kun &rdquo;Tuu-uli Iso- Jyy-yt-Ky!&rdquo;. Siitä alkoi Persujen taival hallituspuolueeksi. Tuolla hetkellä Suomen vanhoissa puolueissa saatiin Sät-Ky. Jytky juotti katkeran maljan sätkyn saaneille vanhojen valtapuolueiden johtajille.</p> <p>Jytkyn jälkeen huhuiltiin Eurooppaa odottavasta pakolaisaallosta &ndash; tosin tuolloin &rdquo;me tienattiin Kreikan tukirahoilla&rdquo;, eikä asia ehtinyt koskettamaan Suomea. Kriiisin iskettyä pääministerimme jopoili polvihousuissa julistaen, että pakolaiset ovat pelkkä rikkaus ministeriä kainommin hymyilevälle, tavalliselle, katkeralle kansalle. Toistakin stemmaa politiikkojen kuorossa laulettiin.</p> <p>Inhottujen jytky-persujen inhottu, muodollisuuksista piittaamaton, töksähdellen asiaa puhuva Halla-aho oli jo pitkään vihjaillut Suomeakin kohtaavista pakolaisongelmista. Koska asian toi esille Persut, eritoten inhottu Halla-aho &ndash; ja koska jytkykatkero kiersi puoluejohtajien vatsassa - tulossa oleva pakolaisongelma oli syytä unohtaa jo siksi, että Persut sen ensimmäiseksi hokasivat. Joskus lipsui. &nbsp;Muistan tv-keskustelun, jossa E. Heinäluoma (sd.) ja B. Zyskowicz (kok.) puhuivat pakolaisongelmasta kuten Halla-aho, tosin salonkikielellä. Asia tiedostettiin, mutta siihen ei voinut tarttua, sillä silloin olisi myönnetty Persujen olleen oikeassa &ndash; pahinta mitä jytkykatkeron nielleet vanhojen puolueiden pomot tiesivät elämässä tuolloin olevan.&nbsp;Persuvihalle piti saada kauniimmat kasvot.</p> <p>Osa meistä tavallisista suomalaisista alkoi jo epäillä, tuleeko pakolaisten myötä vain mannaa. Heidät vaiennettiin syyttämällä rasismista tai määrittelemättömästä vihapuheesta. Valtataistelun pyörteissä ja rasismileimakirveen heilahdellessa, unohtui, että me tavan ihmiset huolestumme, kun olot ympärillämme muuttuvat. Kautta maailman ihmiset ovat varautuneita uuden edessä ja tulokkaat hyväksytään vain jos he täyttävät &rdquo;normit&rdquo;; sopeutuvat yhteiskuntaan, opiskelevat tai tekevät työtä. Ystäviksi heidät hyväksytään, kun vuorovaikutuksen kautta ovat todettu luotettaviksi. Luonnollista itsesuojelua.<em> Ei kansalaisten aitoa huolta voi poliitikot tai laki kieltää, huoli hälvenee, kun huoli on osoitettu aiheettomaksi. </em>Ja kaiken taustalla oli jykevä hahmoinen Jytky &ndash; joka oli näsäviisaasti ilkeillyt vanhoille puolueilla ja joka ei saanut olla oikeassa.&nbsp;</p> <p>Uskon Suomen pakolaispolitiikan &rdquo;järkiperäistyvän&rdquo; - maan ja kansalaisten kannalta. On pakko. Se voidaan aloittaa vasta, kun hyödyn asiasta voivat korjata muut puolueet kuin Persut. Tuo aika on nyt käsillä. <em>&rdquo;Olen itsekin tiukan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan kannattaja&hellip;, Suomen on autettava hädänalaisia, mutta muiden maahanmuuttajien on autettava ensisijassa itseään&rdquo;,</em> kirjoitti kansanedustaja Mikko Kärnä ,kesk.(Uusi Suomi 11.06.2017.) Näin se alkaa - pisteiden keruu.</p> <p>Paljon on tapahtunut Persuissa. Se siitä. Ehkä pakolaispolitiikasta ja suomalaisten etujen puolustamisesta tulee seuraavien vaalien &rdquo;salonkikelpoinen&rdquo; vaalivaltti. &nbsp;Jos Eurooppaan ja Suomeen kohdistuisi uusi pakolais- / maanhantulija-aalto, voimme nähdä jopa sen, että puolueet suorastaan &rdquo;tappelevat&rdquo; siitä kuka ehtii poimia &rdquo;haulit himaan&rdquo; lupaamalla asiallisesti tiukentuvaa maahanmuuttopolitiikkaa.</p> <p>Taustalla haastajana ei vaani Halla-ahon haamu, vaan aivan oikea puolueen johtaja, europarlamentaarikko, tohtori, suorasuu, joka nyt nauttii tietyissä piireissä yllättävän suurta kannatusta. Kun &quot;Iso-Jytky&quot; ei enää haasta hallistusta, vaarana on Halla-Aho. Häntä ei saisi päästää niskanpälle. Tosin kielletyissä, vallan päältä ylenkatsotuissa kollektiivisissa tunteissa, inhimillisissä huolissa sekä peloissa piilee poliittinen voima. Heilläkin, jotka noin kokevat, on äänioikeus. Ja he voivat jopa äänestää &quot;väärin&quot;.</p> <p>&nbsp;</p> <p>P.S. Olin päättänyt, että ei sanaa Persuista. Aihetta on jo ruodittu täällä. Juttu oli ollut koneella. Päivitin. Vain tämän kerran.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisten uuden johtajan huumassa, katse taaksepäin. Oli vuosi 2011, kun ”Tuu-uli Iso- Jyy-yt-Ky!”. Siitä alkoi Persujen taival hallituspuolueeksi. Tuolla hetkellä Suomen vanhoissa puolueissa saatiin Sät-Ky. Jytky juotti katkeran maljan sätkyn saaneille vanhojen valtapuolueiden johtajille.

Jytkyn jälkeen huhuiltiin Eurooppaa odottavasta pakolaisaallosta – tosin tuolloin ”me tienattiin Kreikan tukirahoilla”, eikä asia ehtinyt koskettamaan Suomea. Kriiisin iskettyä pääministerimme jopoili polvihousuissa julistaen, että pakolaiset ovat pelkkä rikkaus ministeriä kainommin hymyilevälle, tavalliselle, katkeralle kansalle. Toistakin stemmaa politiikkojen kuorossa laulettiin.

Inhottujen jytky-persujen inhottu, muodollisuuksista piittaamaton, töksähdellen asiaa puhuva Halla-aho oli jo pitkään vihjaillut Suomeakin kohtaavista pakolaisongelmista. Koska asian toi esille Persut, eritoten inhottu Halla-aho – ja koska jytkykatkero kiersi puoluejohtajien vatsassa - tulossa oleva pakolaisongelma oli syytä unohtaa jo siksi, että Persut sen ensimmäiseksi hokasivat. Joskus lipsui.  Muistan tv-keskustelun, jossa E. Heinäluoma (sd.) ja B. Zyskowicz (kok.) puhuivat pakolaisongelmasta kuten Halla-aho, tosin salonkikielellä. Asia tiedostettiin, mutta siihen ei voinut tarttua, sillä silloin olisi myönnetty Persujen olleen oikeassa – pahinta mitä jytkykatkeron nielleet vanhojen puolueiden pomot tiesivät elämässä tuolloin olevan. Persuvihalle piti saada kauniimmat kasvot.

Osa meistä tavallisista suomalaisista alkoi jo epäillä, tuleeko pakolaisten myötä vain mannaa. Heidät vaiennettiin syyttämällä rasismista tai määrittelemättömästä vihapuheesta. Valtataistelun pyörteissä ja rasismileimakirveen heilahdellessa, unohtui, että me tavan ihmiset huolestumme, kun olot ympärillämme muuttuvat. Kautta maailman ihmiset ovat varautuneita uuden edessä ja tulokkaat hyväksytään vain jos he täyttävät ”normit”; sopeutuvat yhteiskuntaan, opiskelevat tai tekevät työtä. Ystäviksi heidät hyväksytään, kun vuorovaikutuksen kautta ovat todettu luotettaviksi. Luonnollista itsesuojelua. Ei kansalaisten aitoa huolta voi poliitikot tai laki kieltää, huoli hälvenee, kun huoli on osoitettu aiheettomaksi. Ja kaiken taustalla oli jykevä hahmoinen Jytky – joka oli näsäviisaasti ilkeillyt vanhoille puolueilla ja joka ei saanut olla oikeassa. 

Uskon Suomen pakolaispolitiikan ”järkiperäistyvän” - maan ja kansalaisten kannalta. On pakko. Se voidaan aloittaa vasta, kun hyödyn asiasta voivat korjata muut puolueet kuin Persut. Tuo aika on nyt käsillä. ”Olen itsekin tiukan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan kannattaja…, Suomen on autettava hädänalaisia, mutta muiden maahanmuuttajien on autettava ensisijassa itseään”, kirjoitti kansanedustaja Mikko Kärnä ,kesk.(Uusi Suomi 11.06.2017.) Näin se alkaa - pisteiden keruu.

Paljon on tapahtunut Persuissa. Se siitä. Ehkä pakolaispolitiikasta ja suomalaisten etujen puolustamisesta tulee seuraavien vaalien ”salonkikelpoinen” vaalivaltti.  Jos Eurooppaan ja Suomeen kohdistuisi uusi pakolais- / maanhantulija-aalto, voimme nähdä jopa sen, että puolueet suorastaan ”tappelevat” siitä kuka ehtii poimia ”haulit himaan” lupaamalla asiallisesti tiukentuvaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Taustalla haastajana ei vaani Halla-ahon haamu, vaan aivan oikea puolueen johtaja, europarlamentaarikko, tohtori, suorasuu, joka nyt nauttii tietyissä piireissä yllättävän suurta kannatusta. Kun "Iso-Jytky" ei enää haasta hallistusta, vaarana on Halla-Aho. Häntä ei saisi päästää niskanpälle. Tosin kielletyissä, vallan päältä ylenkatsotuissa kollektiivisissa tunteissa, inhimillisissä huolissa sekä peloissa piilee poliittinen voima. Heilläkin, jotka noin kokevat, on äänioikeus. Ja he voivat jopa äänestää "väärin".

 

P.S. Olin päättänyt, että ei sanaa Persuista. Aihetta on jo ruodittu täällä. Juttu oli ollut koneella. Päivitin. Vain tämän kerran.

]]>
8 http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239585-jyt-ky-ja-sat-ky-tappelevat#comments Politiikka Polittinen viihde Sun, 02 Jul 2017 10:28:10 +0000 Matti Jussi Korhonen http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239585-jyt-ky-ja-sat-ky-tappelevat
Twiittiä eetteriin http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238734-twiittia-eetteriin <p>Amerikan Yhdysvallat on mahdollisuuksien maa, jossa juoksupoika pääsee johtajaksi, baarimikko Hollywood-tähdeksi ja tv-juontaja presidentiksi. Maan sankarikäsitys on joustava, niinpä mafiosoista ja villin lännen pyssymiehistä on tuunattu myyttisiä sankareita, urheilijoita unohtamatta. Musiikin- ja elokuvan saroilla maa on tuottanut maailman maineeseen kohonneita, palvottuja tähtiä.&nbsp;Sitten kaikki muuttui yhdellä tviitillä. Nyt jopa Donald Trumpia äänestänyt työtön kaivosmieskin ymmärtää, että amerikkalainen tähtikultti oli vain tähtilippupalloon puhallettu kupla.</p><p>Jo ennen loistavan presidenttiytensä alkua Mr. Trump tuikkasi eetterin 140 merkin viestin, jossa hän teilasi Meryl Streepin, maan yhden arvostetuimman ja tunnetuimman näyttelijän elämäntyön ja persoonan &quot;yliarvostetuksi&quot;. Tällä, jo muiden tviittien varjoon unohtuneella teolla, on suuri symbolinen merkitys. Trumpin viesti osui ja upposi maassa, jossa on totuttu arvostamaan menestyjiä, eritoten näyttelijöitä. Mistä Trumpin raivo? Koska Streep käytti saamansa &quot;mainoskatkon&quot; ja antoi trumpinmitalla.</p><p>Miltä tuntuisi elää Suomessa, jossa Matti Vanhanen heti tulevan presidenttikautensa aluksi viestittää, että Seela Sella ja Lasse Pöysti ovat vain yliarvostettuja näyttelijöitä ja ilmoittaisi jossain välissä, että Supo horisee omiaan. Loisiko se maahan yhteishenkeä ja turvallisuutta? Kauanko Vanhanen olisi presidenttinä? Tämä tietenkin oletuksella, että hänen kaltaiselleen suurmiehelle löytyy kylliksi kannattajia joissain tulevissa presidentinvaaleissa.</p><p>Ennen printattu viesti (kirje) säilyi todisteena ja saattoi koitua poliitikon kohtaloksi, nyt vaarana ovat tviitit. Tosin kun paljon tviittaa, siihen turtuu, ja kun on kyllin korkealla, todellisuutta voi hämärtää &ndash; aikansa, kuten korottamalla itsensä &rdquo;parhaaksi työpaikkojen luojaksi, jonka jumala on koskaan Yhdysvaltoihin luonut&rdquo;. Jos X-putaan &rdquo;Essolla&rdquo; kokoontuvan kahvikerhon seitsemänkymppinen pappajäsen ilmoittaa olevansa &rdquo;paras metsuri, jonka Jumala tähän maahan on ikinä luonut&rdquo;, ristiriita miehen ajatusten ja todellisuuden välillä selkenee heti ja kaverit ymmärtävät tilata valkotakkiset paikalle.</p><p>Kun kylliksi nakkelee, voi osua. <em>&rdquo;Rajojen avaaminen pakolaisille oli katastrofaalinen virhe Merkeliltä.&quot;</em> Tuosta &rdquo;trumpismista&rdquo; ei kukaan voine olla erimieltä, jos asiaa katsotaan kylmästi itsenäisen maan ja sen kansalaisten etujen ja turvallisuuden kannalta. Sivumennen&hellip;, eikös oman maan ja sen kansalaisten etu pitäisi kriisitilanteessa olla politiikkojen tärkein ja ensisijainen tehtävä, sitten muut. Onko ihme että EU:ssa ja &rdquo;Esson&rdquo; baareilla on epävarma ja turhautunut olo.</p><p>Tai jospa Trump luo oikeasti uutta poliittista kulttuuria, jossa sanotaan mitä mielessä liikahtaa, välillä jopa totuuksia, joita muut eivät uskalla sanoa, kuten että Brexit oli hyvä. Kenenkäs etu, jopa tavoite, on jo kauan ollut heikko ja hajanainen EU. Täytyy USA:n pressalla yksi kaveri maailmalla olla - vaikka venäläinen.</p><p>Tulevaisuudessa (ennen pitkää), kun Trump ei ole enää presidentti, USA:n tutkivat journalistit voisivat tehdä TV-ohjelman, jossa näytetään hidastettuna kaikki &rdquo;trumpismit&rdquo;. YLEn &quot;hutkivat&quot; journalistit voisivat ajaa putkeen kaikki kotimaiset vaalilupaukset ja &rdquo;kataisismit&rdquo; kuinka &quot;me tienataan tällä&quot;. Kyllä naurattaisi?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Amerikan Yhdysvallat on mahdollisuuksien maa, jossa juoksupoika pääsee johtajaksi, baarimikko Hollywood-tähdeksi ja tv-juontaja presidentiksi. Maan sankarikäsitys on joustava, niinpä mafiosoista ja villin lännen pyssymiehistä on tuunattu myyttisiä sankareita, urheilijoita unohtamatta. Musiikin- ja elokuvan saroilla maa on tuottanut maailman maineeseen kohonneita, palvottuja tähtiä. Sitten kaikki muuttui yhdellä tviitillä. Nyt jopa Donald Trumpia äänestänyt työtön kaivosmieskin ymmärtää, että amerikkalainen tähtikultti oli vain tähtilippupalloon puhallettu kupla.

Jo ennen loistavan presidenttiytensä alkua Mr. Trump tuikkasi eetterin 140 merkin viestin, jossa hän teilasi Meryl Streepin, maan yhden arvostetuimman ja tunnetuimman näyttelijän elämäntyön ja persoonan "yliarvostetuksi". Tällä, jo muiden tviittien varjoon unohtuneella teolla, on suuri symbolinen merkitys. Trumpin viesti osui ja upposi maassa, jossa on totuttu arvostamaan menestyjiä, eritoten näyttelijöitä. Mistä Trumpin raivo? Koska Streep käytti saamansa "mainoskatkon" ja antoi trumpinmitalla.

Miltä tuntuisi elää Suomessa, jossa Matti Vanhanen heti tulevan presidenttikautensa aluksi viestittää, että Seela Sella ja Lasse Pöysti ovat vain yliarvostettuja näyttelijöitä ja ilmoittaisi jossain välissä, että Supo horisee omiaan. Loisiko se maahan yhteishenkeä ja turvallisuutta? Kauanko Vanhanen olisi presidenttinä? Tämä tietenkin oletuksella, että hänen kaltaiselleen suurmiehelle löytyy kylliksi kannattajia joissain tulevissa presidentinvaaleissa.

Ennen printattu viesti (kirje) säilyi todisteena ja saattoi koitua poliitikon kohtaloksi, nyt vaarana ovat tviitit. Tosin kun paljon tviittaa, siihen turtuu, ja kun on kyllin korkealla, todellisuutta voi hämärtää – aikansa, kuten korottamalla itsensä ”parhaaksi työpaikkojen luojaksi, jonka jumala on koskaan Yhdysvaltoihin luonut”. Jos X-putaan ”Essolla” kokoontuvan kahvikerhon seitsemänkymppinen pappajäsen ilmoittaa olevansa ”paras metsuri, jonka Jumala tähän maahan on ikinä luonut”, ristiriita miehen ajatusten ja todellisuuden välillä selkenee heti ja kaverit ymmärtävät tilata valkotakkiset paikalle.

Kun kylliksi nakkelee, voi osua. ”Rajojen avaaminen pakolaisille oli katastrofaalinen virhe Merkeliltä." Tuosta ”trumpismista” ei kukaan voine olla erimieltä, jos asiaa katsotaan kylmästi itsenäisen maan ja sen kansalaisten etujen ja turvallisuuden kannalta. Sivumennen…, eikös oman maan ja sen kansalaisten etu pitäisi kriisitilanteessa olla politiikkojen tärkein ja ensisijainen tehtävä, sitten muut. Onko ihme että EU:ssa ja ”Esson” baareilla on epävarma ja turhautunut olo.

Tai jospa Trump luo oikeasti uutta poliittista kulttuuria, jossa sanotaan mitä mielessä liikahtaa, välillä jopa totuuksia, joita muut eivät uskalla sanoa, kuten että Brexit oli hyvä. Kenenkäs etu, jopa tavoite, on jo kauan ollut heikko ja hajanainen EU. Täytyy USA:n pressalla yksi kaveri maailmalla olla - vaikka venäläinen.

Tulevaisuudessa (ennen pitkää), kun Trump ei ole enää presidentti, USA:n tutkivat journalistit voisivat tehdä TV-ohjelman, jossa näytetään hidastettuna kaikki ”trumpismit”. YLEn "hutkivat" journalistit voisivat ajaa putkeen kaikki kotimaiset vaalilupaukset ja ”kataisismit” kuinka "me tienataan tällä". Kyllä naurattaisi?

]]>
0 http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238734-twiittia-eetteriin#comments Fri, 16 Jun 2017 09:49:01 +0000 Matti Jussi Korhonen http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238734-twiittia-eetteriin
Tviittiä eetteriin http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238444-yliarvostettuja-nayttelijoita-ja-muita-turhakkeita <p>&nbsp;</p><p>Amerikan Yhdysvallat on mahdollisuuksien maa, jossa juoksupoika pääsee johtajaksi, baarimikko Hollywood-tähdeksi ja tv-juontaja presidentiksi. Maan sankarikäsitys on joustava, niinpä mafiosoista ja villin lännen pyssymiehistä on tuunattu myyttisiä sankareita, urheilijoita unohtamatta. Musiikin- ja elokuvan saroilla maa on tuottanut maailman maineeseen kohonneita, palvottuja tähtiä. Sitten kaikki muuttui yhdellä tviitillä. Nyt jopa Donald Trumpia äänestänyt työtön kaivosmieskin ymmärtää, että amerikkalainen tähtikultti olikin vain tähtilippupalloon puhallettu kupla.</p><p>Jo ennen loistavan presidenttiytensä alkua Mr. Trump tuikkasi eetterin 140 merkin viestin, jossa hän teilasi Meryl Streepin, maan yhden arvostetuimman ja tunnetuimman näyttelijän elämäntyön ja persoonan &quot;yliarvostetuksi&quot;. Tällä, jo muiden tviittien varjoon unohtuneella teolla, on suuri symbolinen merkitys. Trumpin viesti osui ja upposi maassa, jossa on totuttu arvostamaan menestyjiä, eritoten näyttelijöitä. Mistä Trumpin raivo? Koska Streep käytti saamansa &quot;mainoskatkon&quot; ja antoi &quot;trumpinmitalla&quot;.</p><p>Miltä tuntuisi elää Suomessa, jossa Matti Vanhanen heti tulevan presidenttikautensa aluksi viestittää, että Seela Sella ja Lasse Pöysti ovat vain yliarvotettuja näyttelijöitä ja ilmoittaisi jossain välissä, että Supo horisee omiaan. Loisiko se maahan yhteishenkeä ja turvallisuutta? Kauanko Vanhanen olisi presidenttinä? Tämä tietenkin oletuksella, että hänen kaltaiselleen suurmiehelle löytyy kylliksi kannattajia joissain tulevissa presidentinvaaleissa.</p><p>Ennen printattu viesti (kirje) säilyi todisteena ja saattoi koitua poliitikon kohtaloksi, nyt vaarana ovat tviitit. Tosin kun paljon tviittaa, siihen turtuu, ja kun on kyllin korkealla, todellisuutta voi hämärtää &ndash; aikansa, kuten korottamalla itsensä &rdquo;parhaaksi työpaikkojen luojaksi, jonka jumala on koskaan Yhdysvaltoihin luonut&rdquo;. Jos X-putaan &rdquo;Essolla&rdquo; kokoontuvan kahvikerhon seitsemänkymppinen pappajäsen ilmoittaa olevansa &rdquo;paras metsuri, jonka jumala tähän maahan on ikinä luonut&rdquo;, ristiriita miehen ajatusten ja todellisuuden välillä selkenee heti ja kaverit ymmärtävät tilata valkotakkiset paikalle.</p><p>Kun kylliksi nakkelee voi osua. &rdquo;Rajojen avaaminen pakolaisille oli katastrofaalinen virhe Merkeliltä.&quot; Tuosta &rdquo;trumpismista&rdquo; ei kukaan voine olla erimieltä, jos asiaa katsotaan kylmästi itsenäisen maan ja sen kansalaisten etujen ja turvallisuuden kannalta. Sivumennen&hellip;, eikös oman maan ja sen kansalaisten etu pitäisi kriisiti-lanteessa olla politiikkojen tärkein ja ensisijainen tehtävä, sitten muut. Onko ihme että EU:ssa ja &rdquo;Esson&rdquo; baareilla on epävarma ja turhautunut olo.</p><p>Tai jospa Mr. Trump luo oikeasti uutta poliittista kulttuuria, jossa sanotaan mitä mielessä liikahtaa, välillä jopa totuuksia, joita muut eivät uskalla sanoa, kuten että Brexit oli hyvä. Kenenkäs etu, jopa tavoite, on jo kauan ollut heikko ja hajanainen EU? Täytyy USA:n pressalla yksi kaveri maailmalla olla - vaikka venäläinen.</p><p>Tulevaisuudessa (ennen pitkää), kun Trump ei ole enää presidentti, USA:n tutkivat journalistit voisivat tehdä tv-ohjelman, jossa näytetään hidastettuna kaikki &rdquo;trumpismit&rdquo;. YLEn &quot;hutkivat&quot; journalistit voisivat ajaa putkeen kaikki kotimaiset vaalilupaukset ja &rdquo;kataisismit&rdquo; kuinka &quot;me tienataan tällä&quot;. Kyllä naurattaisi?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Amerikan Yhdysvallat on mahdollisuuksien maa, jossa juoksupoika pääsee johtajaksi, baarimikko Hollywood-tähdeksi ja tv-juontaja presidentiksi. Maan sankarikäsitys on joustava, niinpä mafiosoista ja villin lännen pyssymiehistä on tuunattu myyttisiä sankareita, urheilijoita unohtamatta. Musiikin- ja elokuvan saroilla maa on tuottanut maailman maineeseen kohonneita, palvottuja tähtiä. Sitten kaikki muuttui yhdellä tviitillä. Nyt jopa Donald Trumpia äänestänyt työtön kaivosmieskin ymmärtää, että amerikkalainen tähtikultti olikin vain tähtilippupalloon puhallettu kupla.

Jo ennen loistavan presidenttiytensä alkua Mr. Trump tuikkasi eetterin 140 merkin viestin, jossa hän teilasi Meryl Streepin, maan yhden arvostetuimman ja tunnetuimman näyttelijän elämäntyön ja persoonan "yliarvostetuksi". Tällä, jo muiden tviittien varjoon unohtuneella teolla, on suuri symbolinen merkitys. Trumpin viesti osui ja upposi maassa, jossa on totuttu arvostamaan menestyjiä, eritoten näyttelijöitä. Mistä Trumpin raivo? Koska Streep käytti saamansa "mainoskatkon" ja antoi "trumpinmitalla".

Miltä tuntuisi elää Suomessa, jossa Matti Vanhanen heti tulevan presidenttikautensa aluksi viestittää, että Seela Sella ja Lasse Pöysti ovat vain yliarvotettuja näyttelijöitä ja ilmoittaisi jossain välissä, että Supo horisee omiaan. Loisiko se maahan yhteishenkeä ja turvallisuutta? Kauanko Vanhanen olisi presidenttinä? Tämä tietenkin oletuksella, että hänen kaltaiselleen suurmiehelle löytyy kylliksi kannattajia joissain tulevissa presidentinvaaleissa.

Ennen printattu viesti (kirje) säilyi todisteena ja saattoi koitua poliitikon kohtaloksi, nyt vaarana ovat tviitit. Tosin kun paljon tviittaa, siihen turtuu, ja kun on kyllin korkealla, todellisuutta voi hämärtää – aikansa, kuten korottamalla itsensä ”parhaaksi työpaikkojen luojaksi, jonka jumala on koskaan Yhdysvaltoihin luonut”. Jos X-putaan ”Essolla” kokoontuvan kahvikerhon seitsemänkymppinen pappajäsen ilmoittaa olevansa ”paras metsuri, jonka jumala tähän maahan on ikinä luonut”, ristiriita miehen ajatusten ja todellisuuden välillä selkenee heti ja kaverit ymmärtävät tilata valkotakkiset paikalle.

Kun kylliksi nakkelee voi osua. ”Rajojen avaaminen pakolaisille oli katastrofaalinen virhe Merkeliltä." Tuosta ”trumpismista” ei kukaan voine olla erimieltä, jos asiaa katsotaan kylmästi itsenäisen maan ja sen kansalaisten etujen ja turvallisuuden kannalta. Sivumennen…, eikös oman maan ja sen kansalaisten etu pitäisi kriisiti-lanteessa olla politiikkojen tärkein ja ensisijainen tehtävä, sitten muut. Onko ihme että EU:ssa ja ”Esson” baareilla on epävarma ja turhautunut olo.

Tai jospa Mr. Trump luo oikeasti uutta poliittista kulttuuria, jossa sanotaan mitä mielessä liikahtaa, välillä jopa totuuksia, joita muut eivät uskalla sanoa, kuten että Brexit oli hyvä. Kenenkäs etu, jopa tavoite, on jo kauan ollut heikko ja hajanainen EU? Täytyy USA:n pressalla yksi kaveri maailmalla olla - vaikka venäläinen.

Tulevaisuudessa (ennen pitkää), kun Trump ei ole enää presidentti, USA:n tutkivat journalistit voisivat tehdä tv-ohjelman, jossa näytetään hidastettuna kaikki ”trumpismit”. YLEn "hutkivat" journalistit voisivat ajaa putkeen kaikki kotimaiset vaalilupaukset ja ”kataisismit” kuinka "me tienataan tällä". Kyllä naurattaisi?

]]>
0 http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238444-yliarvostettuja-nayttelijoita-ja-muita-turhakkeita#comments Tue, 13 Jun 2017 05:53:49 +0000 Matti Jussi Korhonen http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238444-yliarvostettuja-nayttelijoita-ja-muita-turhakkeita